Kun pentue syntyi, oli urospentu huomattavasti muita pienempi ja luiseva. Se haukkoi henkeä, eikä aluksi meinannut jaksaa imeä itse. Lisäruokinnalla se saatiin vahvistumaan ja syömään itse pari päivää. Toissapäivänä koko pentueen paino oli noussut niukasti, joten annoin kahdelle pienemmälle pentuboosteria, jotta ne saisivat lisävoimaa syödä. Eilen aamusta kaksi pienempää ei syönyt enää itse, vaan olen lisäruokkinut niitä. Kaikki pennut ovat kasvaneet, ja narttupentukin jo imi itse nisää.
Valitettavasti urospentu kuitenkin menehtyi äkillisesti hetki sitten. Se oli haukkonut pari kertaa henkeä ja valahtanut elottomaksi. Pienin oli muita hauraampi jo alusta asti (ja tänään vain puolet isomman siskonsa painosta). Emokin jo aavisti asian muutama tunti ennen meitä ihmisiä, eikä meinannut hoivata urospentua.
Valitettavasti urospentu kuitenkin menehtyi äkillisesti hetki sitten. Se oli haukkonut pari kertaa henkeä ja valahtanut elottomaksi. Pienin oli muita hauraampi jo alusta asti (ja tänään vain puolet isomman siskonsa painosta). Emokin jo aavisti asian muutama tunti ennen meitä ihmisiä, eikä meinannut hoivata urospentua.
Juuri tänään otin pennuista ensimmäiset valokuvat kameralla, jotka tämän kohdalla jäävät myös viimeisiksi. Surullistahan tämä on, mutta kaikista ei vain ole eläjiksi.
