Ei mee huonosti, mut ei mee Hyvinkää

"Et ole päivittänyt blogia pitkään aikaan" totesi ystäväni. Aloin miettiä, että eihän siitä nyt niin kauaa ole, kunnes tajusin, että heinäkuussa ottamani kuvat telttailureissultamme saareen, eivät ole vielä valmiina.

Oho, joko on jo kohta lokakuu?

Kamerani akku, on alkanut vetelemään viimeisiä, enkä ole vain saanut aikaiseksi hankkia uutta. Hyviä tekosyitä kuvien käsittelyinnostuksen puutteeseen ja pentukyselyiden vastaamisnopeuteenhitauteen tuskin on, kuin laiskuus.  Pahoittelut kaikille innokkaille pentukyselijöille, kyllä teidän viestinne luetaan. Pitäisiköhän hankkia sihteeri? Corginrakkauspalkalla.

Bestikset Isla ja Lily kieli pitkällä.

Eevin juttu on enemmän puolukat.

Vuoden ainoa koiranäyttelyikin tuli käytyä Hyvinkäällä. Meni huonosti, ku ei menny Hyvinkää. Tai noh, meni hyvin, mikä ei ole koirapiireissä oikeasti hyvä juttu. Lily sai siis H:n samalta tuomarilta, jolla se oli luokkavoittaja kunniapalkinnon kanssa viime joulukuussa pentuluokassa. Ei siis ole myytti, että koira alkaa pudottaa karvaa, kun sen ilmoittaa näyttelyyn. Ja Lilyhän tiesi jo helmikuussa.

Totesinkin, että me lähdetään kotiin kasvamaan, ja toivottavasti ei enää enempää jalkoja. Sievä pikkuneiti se on, mutta showcorgiksi turhan jalkava, sporttinen ja karvaton. 

Luonne sillä onneksi on huippu, se on mitä ystävällisin ja höpsöin, kuten ehkä kuvasta näkee. 

Kuva: Jemina Manninen

Seuraavaksi (lue: joskus) käynkin niiden lomakuvien kimppuun, niin ehkä saadaan kesäkuvia syksyn piristeeksi. Vaikka eipä tämä alkusyksy hullumpikaan ole. 

 

 

Vaahteranlehdet tuplana

Kuten jo aiemmin lupailin, otettiin sisaruksistakin kuvia vaahteranlehdissä. Vauhtihan vain tuplaantui. Turha luulokaan, että kahdesta villieläimestä saisi kuvia molempien kuonot kohti kameraa. Mutta pennuilla oli hauskaa.

Lily alkaa huolestuttavasti muistuttaa emoaan Mayaa kielensä ja ilmeidensä kanssa. Blogia kauemmin seuraanneet ovat varmasti joskus huomanneet Mayan "erinomaiset" poseeraustaidot.

7. Päivä pentuset täyttivät 4kk. Sopivasti kosteissa lehdissä marinoidut hieman kuolaiset ja väsähtäneet kaverit suostuivat onneksi vielä poseeraamaan. 

Taas eksyttiin...

Alkaa olla näköjään jo jokavuotinen perinne, että kesken syksyisen metsälenkin päätetäänkin kiivetä vuorelle. Viime viikonloppuna taas "eksyttiin". Kuten viime vuonnakin, otettiin koko porukasta vuoren päällä kuva.

Toisin kuin viime vuoden kuva (yllä), tämän vuoden kuva ei ehkä ole aivan kalenterimateriaalia. Viime vuoden kuvahan oli Corgiseuran kalenterin kansikuvana. Viime vuoden kuvaan verrattuna porukkakin lisii ja Mayalla oli triplamäärä karvaa.

 

Koirat kuitenkin taas nauttivat täysin rinnoin seikkailuista, eikä lyhyilläkään tassuilla jää jälkeen edes risukossa. Pieni Lilykin alkaa olla aika taitava metsässä kulkija. 

Vaahteranlehtiä

Joskus sitä saa kaikenlaisia hulluja visioita syksyisistä valokuvista, joissa on ylisöpö koiranpentu ihanien ruskaisten vaahteranlehtien seassa. Sitten iskee totuus päin kasvoja: omistat et-niin-laadukkaan kameran ilman kuvanvakaajaa ja villin koiranpoikasen. Siinä sitten koiranpissanhajuisia lehtiä viskoessa poispäin juoksevan pennun perään.

Parin sadan kuvan joukossa oli onneksi myös pari onnistunutta kuvaa. Ja Lilyllä oli varmasti kivaa. Corginpennuissa on niin ihanaa että ärsyttävää niiden innokkuus. Kokeillaan kaikki keinot, millä saataisiin hupia ja naurua aikaiseksi. Ja silti suunnitelmissa on (ainakin yrittää) ottaa kahesta sisaruksesta yhdessä kuvia lehtikasassa. 

Hammaskeiju Rami kävi kylässä

Pikku hetki vierähti vauhtikaksikon viimeisimmästä leikkituokiosta, ja tämänkertaisten leikkien jäljiltä Lily on viisi etuhammasta köyhempi. Uusia hampaita jo pukkaa tilalle, joten ehkä jatkossa vieraiden nenät ja nilkat säästyvät superterävien naskaleiden iskuilta. 

Pöydälläkin kuvia otettiin, kuvissa pennut ovat 15,5vko ikäisiä. Jo on pikkupentumainen pyöreys jäänyt, ja nyt ollaan ihan hoikkeloita koiranalkuja.

Johan alkavat illatkin hämärtyä niin nopeasti, että kohta on keksittävä lisävalaistusta, jotta kuvista ei tulisi näin tummia. Meillä koirat nauttivat viileämmistä ulkoilukeleistä, ja lähes joka viikko on käyty kavereiden lisäksi myös nauttimassa syyssäistä luontopoluilla.

Lily kävi myös Hau-Hau Championin varastomyynnissä hamstaamassa laumalle vähän herkkuja. Reipas Lilleroo ei jännittänyt yhtään, vaikka se laitettiin istumaan ostoskärryihin ihmisruuhkassa. Enemmän sitä vain kiukutti, kun kukaan ei avannut sille yhtään herkkulaatikkoa laatutarkastettavaksi.